Pappilan koululla vierailivat Raimo Toverin johdolla jatkosodan veteraanit Olavi Pihlajamäki ja Lauri Hautamäki. Olavi puolusti isänmaatamme tykistöjoukoissa Syvärissä ja Lauri jalkaväessä Kannaksella.Talvisodan aikana he olivat vielä sotavankivartijoina ja koulutuksessa.

Oppilaiden kanssa oli käyty sota-ajan asioita läpi jo pidemmän aikaa mm. Sodan lehtiä lukemalla ja niinpä kysymyksiä veteraaneille syntyi helposti liki sata, joista tosin vain osa ehdittiin kysyä. Yli tunnin oppilaat eskareista kutosiin kuuntelivat herkeämättä arvovieraiden tuntoja ja sotakokemuksia.

"Daavidin ja Goljatin taistelua se oli, yksi lingon sivautus päähän ja siinä se oli. Niin paljon silloin rukoiltiin, että Luojan armosta me lopulta selvittiin", pohtivat Lauri Hautamäki (oik) ja Olavi Pihjamäki.

Kävi mm. ilmi, että molemmat haavoittuivat sodassa lievästi. Lauri sai lähitaistelussa konepistoolisuihkun käsivarteen ja Olavi päähänsä sirpaleen, jonka lopulta itse kynsi irti. Molemmat kertoivat nähneensä painajaisia sodasta 20 vuoden ajan. Eräs etulinjassa ollut eversti oli tokaissut pahimmassa rytinässä, että "toivottavasti uusi päivä vielä kaiken muuttaa voi".

"Nykyajan tyytymättömyys kaiken yltäkylläisyyden keskellä joskus suututtaa", totesivat miehet muistellessaan sodan kauhuja ja puutetta."Ei silloin valitettu, yksillä vettyneillä pieksuilla pärjättiin. Nyt on kaikkea ja liikaakin."

Lopuksi veteraanit halusivat muistuttaa nuoria sodan mielettömyydestä. "Sodassa ei ole mitään järkeä, siinä kaikki ovat häviäjiä. Isänmaata oli kuitenkin lähdettävä puolustamaan ja se oli kunnia-asia."
Ja niinkuin Raimo Toveri alkupuheenvuorossaan sanoi, eivät veteraanit vieraile kouluilla ihannoimassa sotaa, vaan viemässä perintöä ja tietoa kansamme menneistä vaiheistä tuleville sukupolville.