Jälleennäkemisen riemua. Artsilla ja Juhalla oli vielä pedgokurppapaidat tallella.

Rauman opettajankoulutuslaitoksen kuppilasta kuului iloinen meteli. Paikalle oli kokoontunut parvi "pedagokurppia" - yli 80 prosenttia vuonna 1983 valmistuneista luokanopettajista, ensimmäiset maisteriopettajat. Treffipaikka oli kaikille tuttu, ja tutuilta näyttivät naamatkin, vaikka joidenkin nimiä täytyi hetken kaivella muistilokeroista. Kaikkien kanssa piti vaihtaa heti muutama sana, tai ainakin halata. Aivan kuin olisi ikävöinyt kaksikymmentä vuotta ihmisiä, joita tuskin oli muistanut olevan olemassakaan. Niin nostalgiset tunnelmat tiivis tuttu tila ja entisten opiskelukavereiden runsas joukko viritti.

Tarjoilut ja puitteet oli viimeisen päälle.

Tilaisuuden päävastuu oli muutamalla raumalaisella ”kurssikaverilla”. He olivatkin järjestäneet monipuolisen ja mielenkiintoisen ohjelman kiertoajeluineen, täysremontoituun normaalikouluun tutustumisineen ja illanviettoineen teknisen työn ”teknikan” katetulla sisäpihalla. Illanvietossa mukana olivat myös seitsemän silloista didaktikkoa, mm. laitoksen johtaja Aino Pohjanoksa ja normaalikoulun rehtori Jouko Vuorenpää.

Naurulihakset olivat kovilla, kun jokainen kertoi puolessa minuutissa oman stoorinsa muille. Loppua kohti puolet minuutit hieman venähtivät, mutta sitä hauskempaa oli. Mielenkiintoista oli kuulla, miten entiset opiskelukaverit olivat elämässään edenneet; oli erityisopettajaa, normaalikoulun lehtoria, lisensiaattia, tohtoria, opetushallituksen pääjohtajaa ja tietysti muuten vain erinomaisia opettajia, jotka toimivat monessa mukana. Jos tarkkoja ollaan, valmiita tohtoreita taisi olla yksi, kurssin kuopus porilainen Harri Saine. Ja opetushallituksen pääjohtajiakin oli yksi, jo opiskeluaikoina tehokas ja sympaattinen Kirsi Lindroos. Kaikki tietysti tunsivat olevansa kuin puoliksi pääjohtajia, ei sitä kaikkien kurssikaverit…

Merja ja Opetushallituksen pääjohtaja tutustumassa Normaalikoulun kuntosaliin.

Jääkiekkokaupungissa kun oltiin, jäädytettiin nostalginen kurssipaita pedakokurppa, ROKL –83, ja lahjoitettiin nykyisille opiskelijoille, samoin kuin TVO-haalarit, joiden salakuljettamisesta ulos ydinvoimalasta on nykyinen opiskelijoiden haalarikulttuuri kuulemma alkanut.

Menneitä muisteltiin hymyssä suin, ja mukaan pääsemättömiä kaipailtiin lämmöllä ja asiaan kuuluvalla hartaudella. Monien mielestä päästiin tuskin alkuun, kun oli jo erottava. Useamman kanssa olisi halunnut vaihtaa kunnolla kuulumisia, mutta aikansa kaikella. Yhteydenpitoa jatkossa luvattiin tiivistää, nähtäväksi jää, kuinka käy. Jari Laakkion rustaama ryhmäsähköpostiviritys lienee suureksi avuksi laiskemmallekin pedakokurpalle.