Tupa täynnä ja tunnelma katossa

Joulujuhla on Pappilan koulun vuoden kohokohtia.

Juhlasaliksi muutettu ja koristeltu luokka on taas 14.12.99 tupaten täynnä kaiken ikäisiä kyläläisiä ja vieraita kauempaakin. Alussa jännitys on kouriintuntuvaa, mutta oppilaiden päästessä vauhtiin sali täyttyy riemukkaista esityksistä - evankeliumista, kuvaelmista, lauluista, soitoista, runoista, leikeistä ja näytelmistä.

Pienellä koululla kuusijuhla on koko koulun yhteinen ponnistus sekä kullekin oppilaalle melkoinen suoritus sekä näyttämötaiteen ja ilmaisun tehokurssi: puolitoista tuntia vuorollaan esiintymistä ja valmistautumista seuraavaan. Ohjelmien harjoittelu aloitetaan yleensä 3-4 viikoa ennen h-hetkeä. Työmäärä on melkoinen, kun mietitään ja laaditaan ohjelmat, harjoitellaan, puvustetaan, lavastetaan ja koristellaan ja pieniä yksityiskohtiakin mietitään ja hiotaan - tullaan, mennään ja tohistaan.

Päästäisiin sitä lomalle helpommallakin - Enkeli taivaan ja todistus kouraan! Kannattaako moinen vaiva? Kyllä kannattaa! Lasten esittämisen riemu, yleisön viihtyminen ja opettajien ja oppilaiden tyytyväisyys (ja uupumus) hyvin tehdyn työn jälkeen palkitsevat. Ja on se kaikki kaksiopettajaisen koulun avioparille vielä 17 vuoden jälkeenkin ainakin puolet joulusta.

Ohjelmanumeroita oli tänä vuonna 13 ja perinteen mukaan aloitimme jälleen jouluevankeliumilla lauluineen ja kuvaelmineen ja päätimme juhlan tutun ja hauskan pukin vierailuun.

Kuvat on tällä kertaa valittu ohjelmistomme "tonttuosastolta".

Ajankohtaisessa 5.-6. luokkalaisten näytelmässä "Tonttulan tirektiivi" EU:n pilkuntarkat säännöt olivat sotkea koko pohjoisen äärialueen tunturitonttujen elämän. Tirektiivitarkastaja joutui kovan paikan eteen tarkastusmatkallaan Korvatunturille. (Yläkuva)

Koulun pienimpien näytelmässä "Taikakynä" tontut opettivat Mikalle, ettei pyssyjä tässä maailmassa oikeastaan tarvittaisi ollenkaan. Mika huomasi myös, että tosi seikkailuihin pääseekin lukemalla kirjoja sekä itse piirtämällä ja kirjoittamalla.(Alakuva)

Kolmosnelosten "Tonttujen pääsytutkinnossa" valmistuttiin lopulta pitkällisten opintojen päätteeksi tontuiksi. Koulutonttu ja Aputonttu (vasen kuva) pitivät tiukan tutkinnon ja tonttukokelaat näyttivät taitojaan mm. paketinteossa (oikea kuva). Tarinan opetus oli mm. se, että päämäärien eteen on myös ponnisteltava ja nähtävä vaivaa. Pekka karkasi koulusta ja yritti oikotietä tontuksi, mutta "palasi "maitojunalla" takaisin opintielle.

Erikoisen näköisten tonttu-ukkojen (oikeasti 3.-6.lk:n tyttöjen) leikki koetteli yleisön naurulihaksia.(Vasen kuva)

Pukkimme oli rajusti lihonnut sitten viime joulun vaikka on pyylevän sorttinen aina ollutkin. Pukin hauskat jutut ja elkeet olivat taas sokerina pohjalla. "En ole mikään nyrkkeilysäkki!", tokaisi pukki oppilaille, jotka nyrkein vähän tunnustelivat pukin pulleaa vatsaa. Sanoi myös, ettei ole missään niin kauaa käynyt kuin Pappilan koululla, mutta lupasi tulla vielä seuraavankin vuosituhannen.

Näyttöruudun tiheimmätkään pikselit eivät ikävä kyllä pysty välittämään juhlasta kuin kalpean varjon. Joulujuhlan tiivis ja aito tunnelma on koettevissa vain paikan päällä.