Luku 1.

Suuri vaara

Tämä tarina kertoo Golder nimisen koiran elämästä, ja tämä on ensimmäinen jakso.

Olipa kerran eräs koira, joka odotti lasta . Eräänä yönä tuo koira asettui nukkumaan. Ja pian syntyi tuo pentu. Se sai nimekseen Golder. Koira joka synnytti Golderin, niin hänellä oli mieskin. Mies koirasta tuli nyt Golderin isä. Hän toi lihaa sillä välin kun Golder oli imemässä. Mutta vuorella asusti iso karhu, joka oli siihen aikaan koiran vihollinen. Karhu murisi ja ulvoi. Golder pelkäsi ja painautui lähemmäs emoaan. Pian tuli Golderin isä. Hän näki karhun ja huusi: VAROKAA!!! KARHU!!! Golderin äiti katsoi ylös ja näki karhun työntämässä suurta kiveä. Kivi putosi ja aiheutti kivivyöryn. Golderin äiti otti nopeasti Golderin ja yritti juosta karkuun, mutta kiviä tuli joka suunnasta niin että hänen oli vaikea paeta. Pian Golderin äiti pääsi pakoon. Karhu alkoi laskeutua alas rinnettä. Golderin isä ja äiti pelästyivät ja juoksivat pois. He etsivät hyvän paikan, jossa he voisivat nukkua. He löysivät kiven kolon, jonne Golderin äiti asettui Golderin kanssa. Pian Golderin isä sanoi: Täällä ei ole turvallista. Meidän on lähdettävä huomis aamuna. Golderin äiti ajatteli myös ettei ole turvallista jäädä metsään.

Aamulla he lähtivät. He taivalsivat yli vuorien, läpi metsien ja yli jokien. Pian tuli kaatosateinen päivä. Golderilla oli kylmä ja nälkä. Golderia imetettiin eräässä lämpimässä luolassa, jossa he lepäsivät. Vieläkin oli vaarallista pysähtyä. Joka paikassa oli vaaroja. Golderin äiti pelkäsi menettävänsä Golderin. Kun he jatkoivat matkaa niin he tiesivät, että tulee vastaan vielä suuria vaaroja.

Suuri susijoukko

Golderilla ja hänen perheellään oli vaikea taivaltaa eteen päin, koska vaarat vaanivat joka nurkassa. Eräänä yönä Golderin isä heräsi suden ulvontaan. Susia! Huusi Golderin isä. Golderin äiti pelästyi ja otti Golderin. Suunnattoman suuri susilauma seisoi kalliolla. Äkkiä sudet hyökkäsivät suurena joukkiona. Golder piilotettiin ja pian Golderin isä ja äitikin hyökkäsivät. Golder nukkui juuri sillä hetkellä. Pian hän heräsi ja tuli uteliaaksi. Hän lähti mönkimään kohti sotajoukkoja ja tuijotti niitä ihmeissään. Pian Golder ei malttanut enää olla hiljaa. Hän avasi suunsa ja ulvoi: ARUUUUUUUUUUOOOOUUU!!! Sudet pelästyivät ja juoksivat pois. Golderin isä ja äiti hämmästyivät ja tuijottivat Golderia. Golder oli pelastanut koko perheensä! Susijoukot voivat hyökätä uudelleen, Golderin isä sanoi. - Silloin voi Golderistakin olla apua. Golder vain nyökytteli. Ihmeellistä, että melkein vastasyntyneenä Golder ymmärsi jo muitten puhetta. Pian he huomasivat vielä yhden suden, minkä Goderin isä heitti järveen. Golder oli hyvin väsynyt. Hän haukotteli ja painautui äitinsä viereen.

Aamuvarhain he lähtivät ja jatkoivat matkaa. Golder matkusti äitinsä selässä. Hän nukkui sikeästi. Silloin kun hän heräsi, niin hän kapusi äitinsä pään päälle. Pian susijoukko hyökkäsi uudestaan. Golderin isä ja äiti menivät taistelemaan susia vastaan. Tällä kertaa Golder pysyikin piilossa. Hän kurkki, että miten hänen vanhemmillaan sujui. Mutta hän myös toivoi, että he voittaisivat.

Pojan luona

Kun Golderin isä ja äiti taistalivat, niin yksi susista huomasi Golderin piilopaikan. Susi meni lähemmäs ja otti kiinni Golderin niskavilloista ja juoksi karkuun. - Aruu! Vuh! Viu! Golder vikisi. Hänen vanhempansa kuulivat sen ja kiiruhtivat apuun. Susi juoksi ison rotkon reunalle, jossa oli vettä. Golderin vanhemmat olivat juuri hyökkäämässä suden kimppuun kunnes se päästi Golderin irti ja Golder putosi jokeen. Golder yritti pulikoida ja polskia. Hän polski kauan kunnes vesi heitti hänet rantaan. Golder oli aivan märkä ja paleli. Lähellä asui eräs poika, joka oli kävelyllä. Golder näki pojan ja ryömi lähemmäs. Poika huomasi Golderin. Hän meni katsomaan Golderia lähempää ja otti hänet sitten käteensä. Poika ajatteli ääneen: Mistähän se on tullut ja mikä sen nimi on? Golder yritti puhua. - Kolter, Golder sanoi. - Se taisi sanoa "Golder", ajatteli poika. Poika päätti pitää Golderista huolta. Poika vei Golderin taloonsa. Poika oli orpo ja oli halunnut myös koiraa lemmikikseen. Poja oli pakko syöttää Golderia tuttipullolla. Poika ajatteli kasvattaa Golderin isoksi koiraksi. Golder tutustui taloon ryömimällä ympäriinsä. Hän ei pystynyt käymään vintillä, koska ei päässyt rappusia ylös kun oli vielä niin pieni.

Golder viihtyi pojan luona. Siellä hän olisi turvassa susilta. Hän silti ikävöi vanhempiaan. Golder nukkui yöt pehmeässä korissa. Poika huolehti Golderista koko ajan ja ruokki tuttipullolla, sijasi Golderin pedin jne. Golderilla oli niin viihtyisää ja turvallista pojan luona. Golder osasi jo sanoa nimensä, vikistä ja hiukan ulvoa, mutta ei vielä kävellä. Golder ei osannut vielä leikkiä. Golder oli onnellinen ja surullinen yhtäaikaa. Hän oli onnellinen, koska hän oli nyt saanut turvallisen kodin, mutta hän oli surullinen ikävöidessään vanhempiaan. Golder piti silti pojastakin kun tiesi, että hän pitää huolta Golderista. Pojan talossa oli paljon huoneita ja tavaroita. Golder ryömi aina talossa ja tutustui niihin. Golderilla oli kaikkea, mitä pieni koiranpentu voi tarvita: Huolenpitoa, rakkautta, koti, omistaja ja turva.

jatkuu...