|
Eräänä syksyisenä
koulupäivänä aloimme eskareiden kanssa miettiä, kuinka Kisu
Pikkukuun eläintoverit olivat aikoinaan Salaiseen Maahan joutuneet.
Salainen Maa on käyttämämme kirjasarja ja eräänlainen satumaa, jota
käymme läpi eskareiden kanssa.
Päätin, että mitäpä jos
eskarit keksisivät kotonaan sadun valitsemansa eläimen elämän
kohtalosta. Pienet innostuivat asiasta ja onnistuivat sulassa sovussa
valitsemaan eläimensä. Kotona joutuivat äidit ja isätkin
kirjoitushommiin ja kuuliaisesti auttoivatkin pienokaisiaan.
Eskarit keksivätkin mitä
hienoimpia satuja, jotka teillä on nyt kunnia lukea. Antoisia lukuhetkiä!

Soile johdattaa eskarin poikia
Salaisen Maan ihmeelliseen maailmaan.
Teppo Koiruus lähti yksin retkelle matkalle. Teppo otti eväsrepun.
Teppo koiruus käveli reppu selässä metsään. Teppo istui
puunkannolle sytytti nuotion. Sitten tulee metsässä kissa, kana,
kukko, lammas, possu ja lehmä vastaan. Kaikki eläimet kertoo nimensä
Seija Leppänen, Musta Kissa, Alma, Viktor Pesonen ja Kana Kaakertaja ja
Simeon Kukkuluuruu. Nämä asuvat yhteisesti Salaisessa Maassa. Sinne myös
Teppo Koiruus jää.
Tero Koivisto
Sillä on varmaan ollu navetassa yksinäistä. Sitten se oli
laitumella ja sitten se hyppäsi langan yli. Se lähti köpöttelemään
tietä pitkin ja sitten se näki tien viitan. Siinä luki että kuinka päästään
Salaiseen Maahan. Se käveli sinne päin. Sitten se näki palatsin oven
vieressä Vartija kissan ja se meni hiljaa palatsin sisäpuolelle ja näki
siellä kaikkea hyvää kultaa. Alma päätti jäädä sinne.
Niko Riihimäki
Musta Kissa lähti etsimään sisaruksiaan, jotka oli annettu eri
koteihin. Se pakkasi parhaan lelunsa ja vähän evästä mukaan, heitti
lämpöisen viitan harteilleen ja lähti matkaan.
Käveltyään pitkän matkaa Mustan Kissan tuli kova väsy ja se
poikkesi metsään ja oikaisi pehmeälle sammalmättäälle nukkumaan.
Aamulla kun Musta Kissa heräsi se näki polun aivan sammalmättään
vieressä ja lähti kulkemaan sitä pian Musta Kissa olikin Salaisen
Maan portilla ja oli hyvin onnellinen tavatessaan Kisu Pikkukuun ja muut
ystävät. Sisarusten etsintää se päätti jatkaa joskus toiste.
Janne Norolahti
Seija asui vuorenkukkulalla ja sanoi äidilleen, että olisi lähdössä
merenrantaan. Äiti sanoi, että ota evästä mukaan. Tämä oli Seijan
mielestä niin lyhyt matka, ettei evästä tarvittu. Niinpä Seija lähti
merenrannalle ja meni uimaan. Tuli kova aallokko ja virta vei Seijan.
Laineet toivat Seijan maihin ja hän huomasi polun, alkoi kulkea sitä
pitkin. Aurinko paistoi kuumaa. Seijalla tuli eväät mieleen, kun
muisti äitinsä sanat eväistä, joita ei ollut. Sitten hän muisti äitinsä
sanat. älä mene liian kauaksi. Ja sitten Seija vain jatkoi matkaansa
ja tuli viimein Salaiseen Maahan.
Emilia Välimäki

Emilia piirsi aiheesta myös
sarjakuvakirjan.
|