Me 5.-6. -luokkalaiset luimme Jukka Parkkisen kirjan "Aavehevoset" .
Takakannessa esitellään kirjaa näin:
"Aavehevoset kertoo hevosystävyksistä.
Tähti on luonnonlahjakkuus, joka vasta kypsässä iässä havaitsee verrattomat
juoksijankykynsä, ja Nyman jo ammattilainen, alan hevonen, toverinsa kannustaja ja
valmentaja vaativassa lajissa.
Ravitallissa on muitakin hevosia: Pastori, joka
on ollut pappia kyydissä, Luoti, entinen armeijan vetopeli sekä Jaska, joka aikoo
liittyä hirviporukkaan. Tähden on päätettävä yrittääkö ravitaivaan
kiintotähdeksi vai palatako kotikonnuille naapurin lasten hellittäväksi.
- Mitä on mainen kunnia? Pastori kysyy.
- Pelkkää hevosen leikkiä, sanoo Luoti.
- Se on kaikki kaikessa, hirnuu Nyman.
- Hevonen on häst, sanoo Jaska.
Tulipa Tähdestä ravikuningas tai ei, helppo on
yhtyä tallitoveri Nymanin toteamukseen: Sitä hevosta en unohda koskaan.
Arvostelujamme kirjasta:
+ Kirjassa ei mielestäni ollut oikein mitään
huonoa. Pidän tästä kirjasta, koska tykkään hevosista ja itsekin harrastan
ratsastusta. Tähdellä ja muilla hevosilla oli hauskoja puheita. Yksi hyvistä kohdista
oli kun hirvet kaatoivat poliisien auton, ja se kun mummo pamautteli haulikolla.
+ Se oli todella hyvä kirja, kun se oli hevosista ja siinä oli ne hassut pollarit.
+ Kirja on tosi hyvin kirjoitettu, mutta hevoset vaan ei kamalasti kiinnosta. Hyvä juoni,
sopii hyvin tytöille ja pojille, ikähaarukka noin 10-13 vuotta. Tämä kirja on hyvin
tyypillistä Parkkisen tekstiä. Suosittelen lämpimästi Jukka Parkkisen kirjaa Mustasilmäinen
blondi, se sopii mainiosti 12-16 vuotiaille.
+ Se oli hyvä, kun lapset ei tienneet heti missä Tähti on.
+ Hauskaa oli se kun mummo ammuskeli haulikolla.
+ Hyvää kirjassa oli se, kun Tähti pääsi kotiin ja se kun mummo ammuskeli haulikolla.
- Huonoa oli se, kun kirja oli niin lyhyt.
- Kirja oli yksitoikkoinen, ei ollut mitään jännää. Kaksi hevosta vain juoksenteli
yöllä metsissä ja mummo juoksutti poliiseja.
- Samma melkein koko ajan, puhuttiin vaan Tähdestä ja että siitä voisi tulla hyvä
ravihevonen.
- Se vain oli tyhmää kun en tiennyt kumpaa se Nyman välillä tarkoitti, ihmistä vai
hevosta?
Annoimme jokainen kirjasta muös numeron ja
keskiarvoksi tuli 8-.
Eli "niin monta mieltä kun on
miestäkin", mutta varmasti tutustumisen arvoinen kirja. Opekin sanoi lukeneensa sen
melkein yhteen menoon.

Hannu-Pekka Hautalan näkemys Tähdestä
|